Olipas mahtava kokemus! Hienoa päästä kokemaan moinen kansainvälinen huipputapahtuma ihan ytimestä. mikään perhelomailijan ykköskohde tosin ei ole kyseessä, esimerkiksi liikenne on lievästi sanoen villiä, toteaa kisoissa Aten henkilökohtaisena valmentajana toiminut Hannu.
Kuvia kisareissusta löytyy täältä.
Seuraavassa vähän Aten mietteitä Georgian ”retkestä”:
Reissu alkoi tiistaina klo 9.30 kokoontumisella Helsinki-Vantaan lentokentällä, jossa joukkueelle jaettiin yhtenäiset kisa-asut, niin kilpailuita kuin vapaa-aikaakin varten. Oli aika hieno kokemus vetää päälle paita, jonka rinnassa luki FINLAND.
Matka Istanbulin kautta Tbilisiin kesti kaikkineen reilut 12 tuntia. Istanbulin ruuhkaisella kentällä kulutettiin aikaa lähes 6 tuntia. Perillä majoituspaikassa oltiin noin klo 1.00 yöllä, mutta huoneisiin päästiin vasta klo 4 aikoihin eli aika pitkä päivä.
Keskiviikkona päästiin treenikentälle vähän verryttelemään matkan rasituksia pois kropasta (osalla kisat alkoivat heti torstai-aamusta eli oli pakko päästä tekemään tutut valmistavat rutiinit) ja totuttelemaan kuumaan ilmastoon. Nestettä piti tankata jatkuvasti, onneksi harjoitus-/verkkakentällä oli järjestäjien puolesta koko ajan kylmää vettä tarjolla.
Keskiviikkoon lisäohjelmaa toi järjestäjien säätäminen majoitusten suhteen eli päivän aikana vaihdettiin vielä kolmesti majoitusta, siitäkin vähän ylimääräistä häiriötekijää valmistautumiseen. No loppujen lopuksi päädyttiin mukavaan hotelliin ihan urheilijakylän lähelle, kämppäkaveriksi sain huippusprintteri Tuomilehdon Laurin, jonka kanssa aika ei päässyt tulemaan pitkäksi.
Oma kisa-urakkani alkoi perjantai-aamuna juostuilla 400 m aitojen alkuerillä. juoksin toisessa alkuerässä radalla 4. Taktiikaksi suunniteltiin oman juoksun tekeminen välittämättä miten muut kisaan starttaavat ja aitaan kerrallaan keskittyminen. Ekalla 200 metrillä näyttikin, että muut menevät menojaan, mutta ihmeesti takakaarteessa alkoivat selät lähestyä ja ilman viimeiseen aitaan törmäämistä suora jatkopaikka eli erässä 3 parhaan joukkoon sijoittuminen olisi ollut hyvinkin mahdollista. Törmäilyn takia eräsijoitukseksi jäi kuitenkin 5. ja jouduttiin odottelemaan erät loppuun asti ja laskeskelemaan riittääkö aika jatkoon. No riittihän se ollen alkuerien 14. nopein eli tavoite juosta useampi kuin yksi juoksu toteutui. Tällä juoksulla varmistui sijoitus Euroopan 16 parhaan joukkoon!!
Omalta osalta kisat jatkuivat välierillä, jotka juostiin perjantaina 16.30 alkaen eli päivän kuumimpaan aikaan. Kisan aikana kentällä oli varmasti yli 40 astetta lämmintä eli todella kuuma. Verryttelyä varten yritettiin varjoista paikkaa hakea, mutta 10 metriä pidempää pätkää ei löydetty, no parempi sekin kuin aivan suorassa paisteessa verrytellä. Lisämausteensa kisaan valmistautumiseen toi aamulla alkanut vatsatauti, joka sai olon tuntumaan hieman voimattomalta (samaa vaivaa oli useammallakin joukkueen jäsenellä). Tälläkin kertaa juoksu eteni samalla kaavalla, muu ryhmä aloitti ihan tolkuttoman kovaa ja lopussa pääsin taas hyvin tavoittamaan, mutta finaaliin asti puristus ei ihan riittänyt vaan finaalipaikka karkasi noin sekunnin erolla Isoon Britanniaan.
Loppusijoitukseksi muodostui lopulta 11. joka oli paljon ennakoitua parempi. Taakse jäi paljon urheilijoita, joilla oli ennakkorankingissa parempi tulos eli hyvä venyminen uran tähän asti tärkeimmissä kisoissa, vaikka ennätysaika jäikin syntymättä. Kuumuus, kova vastatuuli takasuoralla ja vatsavaivat eivät oikein ennätysjuoksua välierässä mahdollistaneet. Lopulta poikien 400 m aidat voitti Italian Alessandro Sibilio, joka ohitti finaalin viime metreillä kisan ylivoimaisen voittajasuosikin Espanjan Aleix Porraksen.
Viimeinen kisapäivä menikin omalta osalta sitten kisoja katsellessa ja muita suomalaisia kannustaessa, kun Suomi ei viestiin joukkuetta koonnut aikataulujen sopimattomuuden takia.
Loppuun asti jouduttiin vielä jännittelemään miten paluulentojen kanssa käy, kun Turkissa oli vallankaappausyritys, joka ainakin muutti osan valmentajien ja kannustajien paluulentoja. Onneksi joukkue pääsi suunnitelmien mukaan lentämään ja koti-Suomessa oltiin suunnitellusti maanantai-iltana.
Kokonaisuudessaan hieno kokemus, jonka varmasti muistaa loppu elämänsä. Reissusta tuli paljon uusia kavereita, tutustumista kansainvälisissä kisoissa toimimiseen, pieni kuva Georgiasta ja paljon lisämotivaatiota harjoitteluun.
Lopuksi iso kiitos kaikille kannustuksista ja onnitteluista!